Moi mÀ oon Ville, tapasin Veeran yks kerta Se oli kaunis, koko kaunis rakennelma Mut ei se koskaan, ei ikinÀ huomannu mua, tai huomas se mut ei se halunnu kiinnostua Se liikku eri piireis, oli kavereit tuhansii Mul ei ollu ketÀÀ, nolla kertaa nolla potenssiin Mul oli muutamii virtuaaliystÀvii mut ei ketÀÀ oikeit ihmisii Ku se oli juhliis kaupungilla kavereiden kaa Kirjotin sille kokoillan tuhat runoa SiitÀ kuinka kaunis se on, siitÀ kuinka ihana, SiitÀ kuinka haluun sen kaa naimisii ja lapsia Vanhemmat alko huolestuu ja miettii mikÀ vikana Ku istuin aina iltasin oven takana Haaveillen kuinka ihanaa ois Veeran kaa, Kuinka ihanaa ois sitÀ rakastaa
Kerto: Jos rakkaus on kaikille tarkoitettu, Miksi olen luotasi karkoitettu Rantaan kuljen muistoin vie, SinÀ kaukana missÀ lie
No sit yks aamu herĂ€sin ja aattelin, Et tĂ€nÀÀ on oikee pĂ€ivĂ€ Veeraa ulos pyytÀÀ MĂ€ laitoin hiuksiin geelii, kainaloon deodoranttii Ja olin valmis vaikka aivot pistiki hanttiin Mut en kuunnellu niit vaan kuuntelin sydĂ€ntĂ€ni, Olin varma et illal Veera oli vierellĂ€ni, lĂ€hellĂ€ni LĂ€hdin sitte kohti kouluu, Olin varma et tĂ€nÀÀ homma edukseni hoituu Sit mĂ€ nĂ€in Veeran, menin sen luo ja sanoin; âMĂ€ haluun sut rakasâ, mĂ€ sen edes sanoin Se katto mua pitkÀÀ ja kĂ€vi nauramaan. Sano et ei liiku luusereiden kaa Ja samantien maailma kuoli mun ympĂ€riltĂ€ni, Kaikki merkitys hĂ€vis elĂ€mĂ€stĂ€ni. Ihmiset eivĂ€t millÀÀ kĂ€ssÀÀ, et tĂ€ssĂ€ mĂ€sĂ€ssĂ€ pÀÀssĂ€ TĂ€mĂ€n tĂ€stĂ€ hĂ€mĂ€rĂ€ssĂ€