lokakuun aurinko
kylmenneillä raunioilla
maasta ei nostettu
kultaista viljaa
yöllä, kun yritän unohtaa
toisesta huoneesta kuulen
kuinka ne päästävät lapsen
kantavat paljuissa veristä vettä <

taa kirkuvan hirviön

"Sielu on metallipurkaus
helvetin ammustehtaalta"
siinä miehen viime huokaus
nyt kun kaikki pyhä on annettu
riisuttu tunteilta arvokkuus
pois rannikoilta vetäydytty